Koe alkoi ykkösellä veteen ja koiran piti juosta ensin kahlattavan kaislikon läpi. Hilla vähän katteli veteenmeno paikkaa, mutta muuten ei ongelmaa.
Seuraavaksi jatkettiin hakuun, mistä piti tuoda kolme. Haussa oli kuusi riistaa, joista kolme oli kahlattavan kaislikon puolella ja kolme maalla, mutta hyvin vahvasti tuoksuvan suopursun seassa. Hillalla ei olla tehty kaislikkohakua koskaan ja yritin siis ensin lähettää sitä maan puolelle. Kovasta yrityksestä huolimatta se ei sieltä riistoja löytänyt. Muutaman uudelleen lähetyksen jälkeen se eksyi itse kaislikkoon ja löysi sieltä riistan. Tämänkään jälkeen en luottanut koiraan, että se sinne kaislikkoon osaisi mennä ja lähettelin sitä sinne maan puolelle. Tyhmää... Onneksi Hilla itse tajusi mennä kaislikkoon ja löysi kaikki kolme riistaa sieltä. Aika kauan tätä hakua oltiin jo väännetty tässä vaiheessa.
Jatkettiin toiseen ykkösmarkkeeraukseen, mikä tuli kaislikkoon. Tässä ei ongelmaa.
Seuraavaksi TAAS hakuun. Sitä taas jauhettiin tovi. Lopulta Hilla löysi sieltä yhden vaakun. Kummasti se aina kuitenkin lähti sinne hakuun, vaikka loppu vaiheessa pysähteli muutaman kerran ja jouduin antamaan uuden käskyn.
Viimeisenä oli maaohjaus fasulle. Hilla ajautui hieman vasemmalle ja jouduin harjoittelemattomalla sivusuunnalla sen lähettämään, mutta sinne se lähti oikeaan suuntaan :) Fasulla hieman mietti ylösotossa, mutta otti omatoimisesti. En ole ihan varma, että onko Hilla ennen fasua noutanukaan.
Hillan syntilistalle tuli tuomarin mukaan: tehoton haku, pieni mietintä veteen menossa, pieni ääntely lähetyksissä (innostin sitä hieman hakuun lähetyksissä, että se ei hyydy, koska hakua väännettiin niin kauan ja tämä taas aiheutti äänen), riistan tiputtelu (korjasi otetta muutamalla riistalla, mutta muuten palautti käteen) ja pieni mietitä fasun ylösotossa.
Mä olin kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka olisihan se tuloskin kelvannut. Tällä harjoittelumäärällä Hilla teki töitä ihan ok.
Olin ilmoittanut Hillan myös tollerinomeen, mutta viime viikonlopun treeneissä sille tuli vesihäntä. Kyllähän se ehtii parantua, mutta treeniaikaa ei kyllä enää jää. Harmittaa...
Siran kanssa viriteltiin vielä mejä-ura käyntiin ja oltiin elokuun alussa kokeessa Orimattilassa. Treeneissä en saanut yhtään katkoa onnistumaan, mutta treenithän meillä ei ole koskaan mennyt kovin hyvin. Sira kyllä rakastaa jäljestystä koko sydämestään. Se on vaan niin ihanaa katsoa sen menoa.
Kokeessa vähän hirvitti miten Sira jaksaa, kun oli luvannut hellettä, mutta kerrankin mulla oli loistava arpaonni ja Sira sai ekan jäljen ja metsään päästiin jo klo 7.
Sira veti koko jäljen melko jälkitarkasti, ainoastaan makaukset jäi merkkaamatta, joten pisteet ropisi. Katkonkin suoritti niin, että en edes huomannut missä se oli. Aikaa meni vain 17 minsaa eli aika reippaita oltiin. Tuomari sanoi, että ei viittinyt puuttua mummon menoon :) Tuloksksi tuli VOI1/42p.
Nyt kyllä vähän harmittaa, että ollaan pidetty mejästä taukoa.
Saralle on tehty pari harjoitusjälkeä ja olen pitänyt ne vielä helppoina. Ihan hyvältä näyttää... :)
Saralla en ole tokoillut juurikaan, ei vaan oikein nappaa tällä hetkellä. Eiköhän se innostus siltä taas tule.
Zofikin on keskittynyt vaan turkkinsa kasvattamiseen :) Leikkauksen jälkeen sille taitaa kasvaa melkoinen pehko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti