Ohjaaja hukassa

Maanantaina oltiin nuuskujen treenipellolla porukalla. Mua harmittaa nämä treenit tosi paljon, koska Sumu pääsi vaihtamaan damia ekan kerran :/ Mun olisi pitänyt ajatella paremmin, kun muistipaikoille heiteltiin kauhea määrä dameja vieriviereen. Mun ei olisi pitänyt lähettää Sumua tälläiseen paikkaan. En sitten tehnyt Sumulla kuin yhtä muistipaikkaa ja vein sen sitten autoon. Tehdään sitten korjaussarjaa...
Otin sitten lopputreeneihin Saran ja tein sillä sokkolinjoja. Olipas se kivaa :) Kuunteli hyvin pilliä ja otti ohjaustakin kivasti.

Keskiviikkona Sumun kanssa agilityyn. Tehtiin katkasuja ja lopuksi pientä radanpätkää. Mä olin ihan surkea! Kun treenaa nuoren koiran kanssa, joka ei anna mitään ohjausmokia vielä anteeksi, niin ei sille esteelle osu, kun on koko ajan myöhässä tai liian ajoissa. Huoh! Ei ole helppoa ei. Radanpätkä meni onneksi ihan ok, mutta katkaisut ei meinannut onnistua.

Torstaina sitten pekoilemaan. Sumulle halusin nyt hämärän/pimeän metsän ja se saatiin. Halusin nähdä miten se käyttäytyy maalimiehelle menossa, kun on pimeää. Haussa piti ehkä enemmän mua silmällä ja muutenkin, että porukka pysyy kasassa. Hyvin kuitenkin etsi ja löysi ja maalimiehelle meni reippaasti. Mutta, mutta... Kyllä on pimeä metsä erilainen ja suunta hukkuu tosi helposti, kun seuraa koiraa. Minä olin siis hieman hukassa näissäkin treeneissä :D Treenien tavoite kuitenkin täyttyi :) 

Mun maalimiesnäkymät kuusen alta pressuun kääriytyneenä.